Der Anfang

Lensin 2.9 Helsingistä Wieniin, ja vietin mun ekan päivän Itävallassa vapaaehtoisen luona Wienissä. Väsyneenä ja jännittyneenä näin pikaisesti (mutta en tarpeeksi) pääkaupunkia ja kaupungin kupeessa olevia viinitarhoja. Seuraavana päivänä, sunnuntaina, matkustin junalla seitsemän tuntia toiselle puolen Itävaltaa, jossa mun host-perhe odotti juna-asemalla. Mulla oli mun kolmantena päivänä Itävallassa, 4.9, syntymäpäivä. Mun perhe oli etukäteen kysynyt, mikä on mun lempikakku, joten mua odotti maanantaina ihana juustokakku.

Nyt on menossa mun seitsemäs viikko Vorarlbergissä, Itävallan pienimmässä ja läntisimmässä osavaltiossa, jossa näkyy vuoria joka suunnalla. Asun pienellä 1800 ihmisen paikkakunnalla Röthiksessä, ja käyn koulua isommassa, 30 000 asukkaan kaupungissa Feldkirchissä. Muita ”isoja” tai tunnettuja kaupunkeja täällä ovat osavaltion isoin kaupunki Dornbirn (45 tuhatta asukasta), osavaltion pääkaupunki Bregenz (30 tuhatta asukasta) ja Milka-suklaan kotikaupunki (14 tuhatta asukasta). Lähimpiä oikeasti isompia kaupunkeja on sitten Zürich Sveitsissä, Innsbruck Tirolissa ja München Saksassa.

Ulkoilmateatteri Bodenseen äärellä Bregenzissä: tänä vuonna ohjelmistossa Carmen-musikaali.

Vaikka tämä alue ei ihan maaseutua olekaan, täällä on tajuttoman paljon lehmiä (ja kissoja). Bussit kulkee tosi kätevästi, ja munkin bussipysäkki on 3-4 minuutin kävelymatkan päässä ja pääsen Feldkirchiin 3 eri bussilla. Bussi on muutenkin opiskelijalle tosi halpa, 80 euroa vuodessa ja saan liikkua sillä kaikilla julkisilla liikennevälineillä tässä osavaltiosa niin paljon kuin haluan. Jos haluaa mennä Dornbirniin tai Bludenziin, pitää mennä junalla, mutta rautatieasemillekkin pääsen joko kävellen tai suoraan bussilla. Ja itse asiassa pääsen yhdellä bussilla suoraan Liechtensteiniin, sinne asti en kyllä ole vielä mennyt. Sveitsin raja on siis suunnilleen 6 kilometriä kotoa, eikä Liechtensteiniinkaan ole paljon pitempi matka. Tosi monesta vähänkin korkeemmasta paikasta täällä näkee Itävallan, Liechtensteiniin ja Sveitsiin samaan aikaan.

Yksi mun kaveri käy viikottain Liechtensteinissa uintitreeneissä, ja monet opiskelee tai käy töissä Sveitsissä tai Liechtensteinissa ja asuu Itävallassa, koska täällä on niin paljon halvempaa. Sveitsiläiset tulee muutenkin tänne aina lauantaisin (jolloin kaikki käy ruokaostoksilla) kauppakeskuksiin ja ruokakauppoihin. Sunnuntaisin ei ole mitkään kaupat auki, lukuunottamatta ehkä jotain rautatieaseman lähellä olevia pikkumarketteja. Lauantaisinkin kaupat on aika lyhyen aikaa auki, ruokakaupat vähän pitempään.

Saksan kieli alkaa sujua jo aika hyvin, hoidan kaikki viralliset asiat saksaksi ja puhun saksaa mun perheen ja opettajien kanssa. Yleensä puhun kavereidenkin kanssa saksan ja englannin sekoitusta. Täällä alueella puhutaan tosi vahvaa murretta, jonka ymmärtäminen tuottaa vielä vähän vaikeuksia. Host-perhettä ja parhaita kavereita ymmärrän kun ne puhuu dialektia, koska niitä oon kuunnellut niin paljon, mutta vieraille ihmisille joudun aika usein sanomaan, että ymmärrän vaan hochdeutschia. Itsellekin on kyllä dialekt alkanut vähän tarttumaan esimerkiksi tekstiviestejä lähettäessä tai perheen kanssa puhuessa. Saksan kielen oppimista helpottaa myös se, että katsotaan usein perheen kanssa Netflixiä saksaksi ja saksankielisillä tekstityksillä, ja ymmärrän jo kyllä ihan hyvin.

Tähän mennessä olen käynyt elokuvissa (saksaksi ilman tekstejä, koska täällä kaikki elokuvat dubataan), Oktoberfesteillä jonne sain kaverilta perinteisen dirndl-mekon lainaan, Tirolissa tapaamassa muut Itävallassa olevat vaihtarit, musiikkitapahtumassa, salibandyreeneissä, kuntosalilla, lenkillä ja vaikka missä. Täällä on edelleen tosi lämmintä, tällä viikolla on ollut useampana päivänä 25 astetta. Valitettavasti vilustuin viime viikonloppuna, kun käytiin Innsbruckissa, ja jouduin tällä viikolla jättämään pari koulupäivää välistä. Ehdin kuitenkin tehdä kirjanpidon kokeen, josta ehkä(!) jopa pääsen läpi. Ensi viikolla onkin sitten vaan kolme päivää koulua, koska torstai 26.10 on juhlapäivä ja siitä alkaa puolitoista viikkoa kestävä syysloma.

                                 Liebe Grüße, Silja